lauantai 23. kesäkuuta 2012

En enää ymmärrä. En kertakaikkiaan voi enää ymmärtää. Miksei ihmiset tajua? Kyllä varmasti teistäkin tuntuisi pahalta jäädä yksin. Miksi lupauksista ei voi pitää kiinni? On se ihanaa suunnitella viettävänsä juhanusta kavereiden kanssa jotka sitten jättää yksin ja vaihtaa suunnitelmia. Ei siinä mitään, jos olisi ensimmäinen kerta, mutta kun ei ole. En tiedä kauan jaksan pitää kaikkea sisälläni kun en voi luottaa kehenkään.. Olen iloinen siitä että minulle uskouduttiin netissä yhdestä hyvin henkilökohtaisesta asiasta, uskon että meistä voi tulla vielä hyvätkin kaverit. :)

Mietin vaan mikä on oikeasti aitoa. Olenko vain se, joka tekee kaikki työt, muut saavat nauttia rennosti olostaan.

Olen varmaan taas lihonut.

Mikään ei toimi juuri nyt. Ei mikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti